Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Näkemiin,
me tapaamme kerran
käsi kädessä luona
Taivaan Herran.

Oi Herra, jos mä matkamies
maan lopulla matkaa nähdä sun saan

Oi Taivaan Isä rakkahin
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin
ikirauhaan luoksesi kanna.

Oi, Herra, palkitse äidin vaivat,
niin paljon aikaan nuo kädet saivat,
vain vähän vaadit,
mutt' paljon annoit,
luo Luojan murheesi
hiljaa kannoit.

Oi, muistatko vielä sen virren,
jota lapsena laulettiin,
kun yö liki ikkunan liikkui
- se virsi se viihdytti niin.
Se antoi rintahan rauhaa,
se uskoa unehen loi
- Jos muistat vielä sen virren,
nyt laula, laula se oi!
(Eino Leino: Oi muistatko vielä sen virren)

Oi, muistatko vielä sen virren,
vaikka sointu sen himmeni,
kun eksyin syntien teille,
se vienosti väreili.
Se katkoi kahlehet valheen,
se rintahan taistelon toi.
Niin muistanhan vielä sen virren,
vaan laulaa, laulaa en voi.
(Juho Railio)

Olen polkuni päässä, tuhansista erään -
ja niitä täynnä on maa.
On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.
(Aila Meriluoto)

Olen uomaksi ahdas
ja samalla avaruus itse,
olen meri ja laine,
luoja ja luojan työ.
En enää tunne,
en kärsi sydämitse:
Olen elämän sydän,
joka kaikkeuden rytmiä lyö.
(Yrjö Kaijärvi:Avartuminen)

Oli sulla sydän niin lämmin hellä,
oli siellä paikka meille jokaiselle,
mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit
meitä aina muistit ja huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

Olit aina niin hyvä ja auttavainen,
oli sydämes jalompi kultaa

Olit niin kuin tähden lento,
lapsukainen, pieni hento.
Valon loit sä kotihimme,
ikikaipuun sydämiimme.

Olit puoliso jalo ja parhain,
minkä ihminen matkalleen saa,
kyynelhelmiksi vaihtui jo varhain,
mikä kalleinta ois' omistaa.

On aika silmät sulkea
ja lepoon painaa pää.
Herran käsi siunaava,
sun otsallesi jää.

On isän neuvot loppuneet,
hän hiljaa nukkui pois.
Näin emme olis' tahtoneet,
on meiltä paljon pois.

On kotipiha tyhjä ja hiljainen
ei kuulu askelees poluilta sen.
Sinä aina autoit ja ahersit
ja paljosta huolta kannoit.
Suo kiitämme äitimme kaikesta
ja siunaamme muistoas kaunista.

On kuin aurinko laskenut ois',
Isän silmä kun hiljaa sammui pois.

On lempeä levon maa,
unen kaarisilta sinne johdattaa.

On lepo jossakin, särkymätön,
syvä rauha.
(Saima Harmaja)

On luonain Jeesus,
kun silmäin sulkeutuu
ja päärlyportit mulle avautuu.

On luonain Hän, kun jätän tämän maan
ja muutan Isän kotiin ihanaan.

On luonain Jeesus, kun silmäni sulkeutuu
ja päärlyportit mulle avautuu.

On maa, johonka kaikki polut katoaa.
On Rauhan maa.
(Saima Harmaja: On maa, osa säkeestä)

On päivä mulle jokainen

Sun armoasi Herra, tunnen sen, kun uuvun,

Sulta voimaa saan, en yksin jää mä milloinkaan.

On päivä päättynyt,
on tullut ilta,
uus kotiranta uneen kangastaa.

On pursi irronnut maan laiturilta,
vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

On raskasta luopua
rakkaimmastaan,
vaikka tietääkin:
hetkeksi ainoastaan.

On tiedossa yksin Korkeimman,
miten pitkä on taival vaeltajan.

On vain hiljaisuutta
ja sanaton suru.

Onnellinen hän,
joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.
(Aleksis Kivi)

Opeta meitä laskemaan päivämme oikein,
että saisimme viisaan sydämen.
(Ps 90:12)

Ota syliis', olen loppuun väsynyt,
ota syliis',
en muuta pyydä nyt.
Ota hiljaa kämmenelles' Jumala,
niin hyvä väsyneen on siihen nukkua.

Ota syliisi, Isä Taivainen,
ota lapsemme ainokainen.
Ole hänelle hyvä ja hellä,
pidä povella lämpöisellä.

Paikkasi on tyhjä -
kaipaus suuri ja rajaton

Painuu luomet väsyneet.
Aamu valtava nostaa kasvonsa.
(Aari Surakka)

Pientä on kaikki tää,
pieniä laulus ja vaivas,
suuri on määränpää,
suuri on meri ja taivas

Pohjaan sydäntemme
kätkemme kyyneleemme,
ikävän ainaisen.

Pois aurinko painui, lankesi ilta
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
(Eino Leino)

Pois sä lähdit surun mailta
rauhan, onnen satamaan.

Poissa on tuskat,
ohi on arki ja työ,
vain lempeät mainingit rantaan lyö -
Isän kotiin matkaaja palaa.

Portilla rajan
on lempeät kasvot Vapahtajan.
Rakkauden Herra,
vihreillä niityilläs levätä anna.

Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille,
armon auringon sylihin.
(J.H. Erkko)

Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain Sinä, Herra, Sinä luoksein jää.
(Virsi 555)

Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset,
siunaa Herra.

Päämme nyt painuu
ja sydän on hiljaa,
me nöyrrymme eessä Luojan.

Päättyessä pitkän päivätyön,
jälkeen tuskan, vaivan, tumman yön
kajastaapi sätein kirkkahin
iäisyyden aamu ihanin.
(Lempi Vihervaara)

Päättyi tuskat, kärsimykset,
nukuit uneen ikuiseen.

Pääsit sinne, miss' on rauha,
minne mielit, kaipasit.

Rakas Jeesus, siunaa meitä,
anna meille enkeleitä.
Siivillänsä meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä.

Rakas ystävä
ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.

Rakkaalle Äidille

Rakkaan Äidin muistoa siunaten

Rakkaus ei koskaan häviä.
(1 Kor. 13:8)

Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka laskettu on.
(Kalervo Hämäläinen: Veteraanin iltahuuto)

Rauha uneen uupuneelle,
matkan määrään saapuneelle.

Rauhan suureen sunnuntaihin
sulle kutsukellot soi.

Saapui Herra luokses hiljaa,
nouti kotiin väsyneen,
herätä sait aamuun Taivaan,
päivään iankaikkiseen.

Sairauden ja heikkouden hetket
ei ole hukkaan heitettyä aikaa
- vaan hiljaista odottamista.
Ne ovat sielun viljan kypsymisaikaa.
Jumala ei koskaan
sulje ovea avaamatta toista.

Sanomattomasti kaivaten

Sanoppas lapseni,
mun suven ihanaiseni, sano:
Etkö tahtoisi täältä purjehtia
rauhan ikisatamaan pois,
koska vielä puhtaana väikkyy
lapsuutesi valkea viiri.
(Kivi)

Se, mikä täältä on,
tänne jää,
vain muisto helmenä kimmeltää.

Se, mikä on pysyväistä
ja antaa elämälle arvon,
se ei ole maine eikä ylistykset,
se on tehtävä,
olkoon suuri tai pieni,
jonka vuoksi olemme eläneet.
(Z. Topelius)

Siell` kaunis kannel soi,
he veisaa virttä uutta.
Ei koskaan lopu se,
ei koskaan vanhene.

Siellä kukkia täynnä on maa,
siellä uupunut levätä saa.
Siellä ompi onnellisten maailma
siellä autuaitten maa.
(A.Kivi)

Siellä, missä nyt olet,
kukkii kaunein maa.

Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde
sinun valkeudessasi
me näemme valkeuden.
(Ps.36:10)

Sinut saatamme äitimme rakkain.
Taivaan Isän korkeisiin kyliin,
Isän Jumalan syliin.
Ja Sinusta kiitämme, kiitämme niin.

Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
(Ps.31:16)

Sinut kohtasin päivinä nuoruuden,
elin kanssasi kauneimman rakkauden.
Olit kaikkeni, onneni, haaveeni mulle,
siksi kiitoksen kauneimman suon minä sulle.

Siell' kaunis kannel soi,
he veisaa virttä uutta,
ei koskaan lopu se,
ei koskaan vanhene.

Sinä liian hyvä olit myrskyihin maan,
siks' Luojalta kutsun sait parempaan.
Mutt' Jeesukselta käskyn saat,
tule enkelten kanssa mua noutamaan.

Sinä iltana lauloi mustarastas
kun väsyneenä painoit pääsi
Luojan armeliaaseen syliin
ja nukuit pois kuin pieni lintu
elettyäsi pitkän kauniin elämän.

Siunaa Herra, unta rakkaamme.

Siunatut olkoon äidin työt,
kehdon ääressä valvotut yöt,
huolten arjet ja pyhät hartaat,
eväät, ohjeet ja neuvot rakkaat.

Siunatut jalkain askeleet,
silmäin salatut kyyneleet.
Äiti, Sinulle kiitokset kauneimmat,
sait vihdoin levon taivaassa.

Soi kappelin kellot hiljaa
yli keväisen kirkkomaan.
Sinne saatamme äidin rakkaan,
isän vierelle nukkumaan.
Sinä ansaitset kiitoksen kauneimman,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.

Soitteli tuuli jo kauan meille
surun viestiä hiljalleen,
katseli aikaa elämän Herra,
kutsui pois sairaan ja väsyneen.

Sua tuutivat tummat lainehet
elon rannalta virran taa,
oli vastassa uudet valkeudet,
sumun peittohon häipyi maa.
(Hilja Haahti: Sade ja aurinko)

Sulle aukes autuaitten saari,
meille muistojen jäi kaunis kaari.

Sun Isä tahtoos tyytyen
saa sydän levon suloisen.

Sun kuvasi, lapseni kultainen,
mä kätken pohjahan sydämen,
elon polkuja täällä kulkeissain
sua muistelen siunaten, rakastain.

Sun rauhas yksin pysyy,
kun kaikki katoaa.
Ken sitä lahjaa kysyy,
ikuisen aarteen saa.

Suo anteeksi, Isä
kyyneleet nää,
ne rakkautta on
ja ikävää.

Suo surun hiljaa muuttua
kauniiksi muistoksi.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo.

Surun kyynelten
lävitse loistavat
onnellisten muistojen
kultaiset säteet.

Surun portti on avoinna aina,
ovi onneen vain kiitävän kerran.
(Kaarlo Sarkia)

Suuri oppaamme
tuntevi kyllä jokaikisen askeleen
Hänen kätensä meidän
on yllä kun kutsuvi kirkkauteen.

Suven tuulilta pyydämme hiljaa,
te lauhasti puhaltakaa,
kun kuljette yli sen kummun,
jossa Isämme uinahtaa.

Sydämessä soi
laulu hiljainen ja sanaton.
Metsä hiljaa huminoi
kiire poissa on.

Sydän uupunut levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai

Syttyi kirkas tähtönen,
loisti majaan maisehen
ajan armaan lyhyen.

Sä Herra noudat uupuneen,
käsilläs kannat väsyneen,
viet lepoos iäiseen.

Sä, Herra palkitse äidin vaivat!
Sun taimes hoitoa hältä saivat.
Sun suuren lempesi kirkkaudesta
näen sätehen äitini katsehesta.
Siks' tuntuu päivä kuin maillaan ois'
tään silmän loiste kun sammui pois.
(Topelius)

Taa taival kevätkuinen jäi toivon kukkineen.
Vie polku kuurapuinen nyt kotiin viimeiseen.
(O. Manninen)

Taivaan Isä,
rakkahin lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin
ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.

Taivas kirkas kyllä, suuret tähdet hohtaa
tähtitarhan yllä Luoja kaiken johtaa.
Hilja Haahti)

Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.
(Eino Leino)

Tarjosi taivas äidille rauhan,
leppoisan levon ja unen niin lauhan.

Tie valmis on,
ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen.

Tomu palajaa maahan pilkku,
niinkuin on ollutkin,
ja henki palaa Jumalan luo
joka sen on antanutkin.
(Saarn.: 12:7)

Tuhkasta nousee aamu,
kyynelistä uusi päivä.

Tuike täällä ja tähti siellä,
meille sä loistit elomme tiellä,
nyt yhä täydemmin, kirkkaammasti.
Herran rauhaan! Näkemiin asti!
(Hilja Haahti)

Tule luokseni, Herra Jeesus,
tule, siunaa päiväni työ,
tule illoin ja aamuin varhain,
tule vielä, kun joutuu yö!
(Hilja Haahti: Tule luokseni)

Tuli kutsu taivaan niin yllättäen,
sen eessä mykkinä olemme.
Vaan johto Herran ei väärin liene,
me kyynelin siihen nöyrrymme.

Tuli Taivaan enkeli vuoteesi luo
ja kuiskasi sulle hiljaa: "
Lähde kanssani Taivaan Isän luo,
sinä olet jo kypsää viljaa."
Oli muuttosi tyyni ja rauhainen,
kun lähdit luokse Jeesuksen.

Tuolle puolen rannan Äidin hyvän kannan
- ikikirkkauteen

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
(Aleksis Kivi)

Turhaan vuodet luntansa sataa,
me yhdymme tähtien linnunrataa.
(L. Onerva)

Tutkimattomat ovat Herran tiet.

Tuuli kuiskii, tuutii viljaa
pois nukkui uupunut sydän hiljaa.
Kukkakedolla Taivaan Isän nyt käy,
ei huolta, murhetta enää näy.
Suru raskas tänne jääneen on kantaa,
pois hennois' luotaan ei rakkainta antaa,
vaan vielä toisemme kohtaamme kerran,
kodissa taivaan, luona Herran.

Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan.
Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.

Tää olkoon kallein ohje elomme tiellä:
Meitä äiti vartoo taivaassa siellä.

Täällä, Pohjantähden alla
on nyt kotomaamme,
mutta tähtein tuolla puolen
toisen kodon saamme.
Täällä on kuin kukkasella,
aika lyhyt meillä,
siellä ilo loppumaton
niin kuin enkeleillä.
Täällä sydän huokailee,
ja itku silmän täyttää,
siellä sydän iloitsee
ja silmä riemun näyttää.
Sinne toivon siivillä
jo sydän pieni lennä,
siellä kun on kotomaani,
sinne tahdon mennä.
(J.F. Granlund)

Uniesi leikkiin olet uinahtanut
ja syvän rauhan näen kasvoillasi.
Ja me, lähelläsi olleet,
me aavistamme kuulaan valon
ja laulun kaiun.
Vuoren harmaalla huipulla
kajastaa auringonlaskun häivä.
Mitä me tietäisimme
salatuista maailmoista,
joissa nukkuneet ystävämme asuvat,
ellei Kuolema astuisi rannoillemme
ja rakentaisi siltaa usvavirran yli.
(Axel Fredenholm)

Uupunut matkaaja
rannalta himmeän maan
astui aurinkolaivaan
suureen valkeaan.

Vaan sitten, ehtoon suussa,
kun sauna savuaa,
visertää lintu puussa
ja laine nukahtaa.
Mä työnnän airot veteen
ja soudan verkalleen
taivaan valkamaan.

Vaikene sydän, kuuntele hiljaa
on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
(Psalmi 23:4)

Vaikka tiesimme surun saapuvan,
silti toivoimme elämän voittavan.
Ei auttanut apu ihmisten,
ei rukous, rakkaus läheisten.

Vaipui kädet ahkerat lepoon ikuiseen,
saapui Herra noutamaan luokseen väsyneen

Vaipui käsi vakaa, ahkeroiva,
uneen uupui isän rakkaan pää.

Vaiti seisoo pihapuut
ikävöivät kukkamaat
kaipaa tuttu pihapolku
rakkaan jalan astuntaa.