Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ei Herra jätä lastaan milloinkaan.
(Julius Krohn: Pää pystyyn)

Ei hän viipyä voinut,
oudolta tuntui olla,
niinkuin kukkasen keinu
syksyn aallokolla.
(Hilja Haahti)

Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa.
Se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyään nukahtaa

Ei, kuolema ole vihollinen
vaan hyvä ystävä
ja monen suurin onni.
Miksi me pelkäisimme kuolemaa.
Kaikki kuolevaisuus on katoavaisuutta.
Mutta henki elää eikä koskaan häviä.
(Fredenholm)

Ei käynyt niin kuin luulin,
elon polkumme erkani jo,
eron kellojen soivan kuulin,
meni pilveen aurinko.

Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä.
Jäi hymyily surullinen.
(Aila Meriluoto:Jälkeenpäin)

Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
(Aila Meriluoto)

Ei muuta kunniaa
kuin kuulla kummultansa
sun kuusiesi kuiskinaa
kun sä kätkenyt olet
hänet viime lepohon.
(Heikki Klemetti)

Ei pauhina myrskyisen maailman
nyt häiritse unesi rauhaa.

Ei pauhina myrskyisen maailman
nyt häiritse unesi rauhaa.

Ei pelkoa, hautaa mustaa,
ei multaa painavaa.
Ei kuolema kahlita voinut,
maailman Vapahtajaa.
Hän kulkee edeltämme
ja johtaa kulkijaa,
läpi vaikeiden päivien sinne,
missä on Rauhan maa.

Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan,
milloin on mentävä noutajan mukaan.
Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois,
juuri kun kesä kaunein ollut ois.

Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on kuin haihtuva hetkinen.

Elon polkuja kulkeissain,
sua muistelen rakastain.

Elon päivä iltaan kallistuu,
sato kypsä maahan painautuu,
taipuu täysinäinen tähkäpää,
työ ja muistot aina jälkeen jää.

Elon virran rannoilla
kerran soi kirkkahat kanteleet,
ja kaikuvi uusi virsi,
kuin pauhais valtavat veet,
ja kuitenkin tyyntä,
tyyntä on kuin pinnalla päilyvän suvannon.
(Hilja Haahti: Elon virran rannoilla)

Elämää eivät ole päivät,
jotka ovat menneet,
vaan hetket,
jotka muistetaan.

Emme nähneet kun silmäsi suljit,
emme jäähyväisiä lausua voineet.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.

En tiedä mittaa matkani,
jos kuinka lyhyt lie
vain yhden tiedon tarvitsen:
se ett' on kotitie.
(Hilja Haahti: Matkani)

Enkeli papan ohi kulki,
hiljaa papan silmät sulki.

 

Enkeli vuoteen vierellä kulki,
mummon silmät hiljaa sulki.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen,
on paistava mummolle ikuinen.

Ero kestävi vain vähän aikaa
taas ylhäällä tapaamme jälleen.

Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsynein
antoi hyvä päivä tietä
kantoi kotiin eksyneen.

Helmassa hellän paimenen
hyvä on olla lapsosen.

Helähti tiuku - värähti tähti
jotain kallista luotamme lähti,
- Tummuiko taivas. Murhetta yössä?
Ei, pikkuenkelit Luojansa työssä.
Sielun kaipaavan kantoivat toisen luo.
Kaksi tähteä meille nyt tuikettaan tuo.

Herra on lähellä niitä,
joilla on särkynyt sydän.
(Ps.34:19)

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
(Psalmi 23:1-2)

Herra, kädelläsi uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
(Virsi 517:4)

Herra, sinuun minä turvaan.

Herran purteen astuessa
myrsky taukoo, tyyni saa,
aamunruskon paistaessa
pursi rannan saavuttaa.

Herran tie on parhain tie,
Herran polku kotiin vie

Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

Hetket ovat kuin laivat,
ne lähtevät armottomasti aikanaan.
Meidän on oltava kuin satama,
tyynesti kaivaten.

Hiljaa ja lempeästi -
niinkuin kynttilä
yön tullen puhalletaan sammuksiin,
niin puhalletaan sammuksiin
elämän lepattava liekki -
hiljaa ja lempeästi.
(Kaarina Lähteenkorva)

Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen,
Luojan suloiseen suojelukseen.

Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen.
Hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.

Hiljaa, hiljaa kuljen
tietä ikiuneen.
Silmäni mä suljen,
aika levon on.

Hiljaa, hiljaa, yksitellen
helmet kirkkaat kihoovat,
sulaten polttavaa povea
lauhdutellen, lohdutellen.
(Eino Leino)

Hiljeni askel elontiellä
uuvuit kun sairaus voimasi vei.
Nukkuos rauhassa kauneinta unta
muistosi koskaan unhoitu ei.

Hiljennyt on sydän kallis,
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.

Hymysi huulet vienot,
painuivat silmät umpeen,
korjasi enkeli talteen
taivahan valkolumpeen.
(Hilja Haahti: Kaksi pientä lähtijää)

Hyvä on katsella tähtien kaikkeusrataa,
hyvä on tuntea: pieni on ihminen.
Hyvä on raueta, hajota -
vajota hiljaisuuteen kädelle Ikuisen.
(Eeva-Liisa Manner)

Hyvä paimen rakastaa
pientä, pientä karitsaa,
kantaa, kunnes laskee sen
helmaan Isän taivaisen.
(Hilma Virtanen)

Hän hellin käsin kantaa,
sairaan ja uupuneen.
Hän lohdutuksen antaa
surevan sydämeen.
Siks surun kyyneleitä
ei tarvitse piilottaa,
ne opastavat meitä
lähemmäs Jumalaa.

Hän kotona on, uusi elämä siellä,
me viivymme hetkisen itkujen tiellä.

Hän levittää siipensä yllesi,
ja sinä olet turvassa niiden alla.
(Ps. 91:4)

Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme,
tuhansin sitein meihin liittyen,
ja kotihin ja liki sydäntämme
jäi kaiku askeleitten rakkaitten.
(Hj. Procope)

Hän oli ainoa tähti,
ainoa kauneus,
riemu ja rikkaus elämäni taivahalla.
(L. Onerva)

Hän oli meille laina taivaasta,
hän kotiin oikeaan on mennyt vasta.

Hän pyyhkii heidän silmistään
joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole,
ei murhetta,
valitusta eikä vaivaa.
(Ilm. 21:4)

Hän rakasti meitä hellästi,
hän palveli viime hetkehen,
oi Herra, untansa siunaa.
(Hilja Haahti)

Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä
(Ps. 23:2)

Ihana on väsyä viimeisen kerran,
nukkua sylihin Herran.

Ihminen kuolee,
muisto elää

Ihminen ruohoa vaan
tuulessa lentävä lehti
kuihtuva kuolemaan.

Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon:
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
ja kun tuuli käy yli,
ei häntä enää ole.
(Psalmi 103, uusi käännös)

Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä,
ei häntä enää ole.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.
(Ps. 103:15-17)

Ikikirkkaus polkusi valaisee,
kun on saapunut matkan pää.
Mikä kauneinta oli,
se muistoksi jää.

Ikuisuus on hyvin lähellä,
vain sydämen matkan päässä.

Ilmojen sinimereen lintu sousi.
Sieluko kirkkauden korkeuteen nousi?
(Lauri Pohjanpää: Viesti)

Iltaan ehti kevään päivä,
jälkeen jäi vain surun häivä.

Isän silmä, sä hellin valvo,
Isän rakkaus, johda, vie!
Koti taivahan kaukaa siintää,
kotipolku on armon tie.
(Hilja Haahti: Kotipolku)

Ja Hän on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua
eikä kipua ole enää oleva.
Sillä kaikki entinen on mennyt.
(Joh. ilm. 21:4)

Ja rakkaus, hetki,
vain silmistä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen,
tänään unen lailla lauennut lie.

Ja usko, äiti,
niin hyvä olla,
enkelten kanssa
leikkiä taivaan vainiolla.
(Sirkka Selja)

Jeesus sanoi:
"Minä ole ylösnousemus ja elämä.
Joka uskoo minuun, saa elää,
vaikka kuoleekin,
eikä yksikään, joka elää
ja uskoo minuun , ikinä kuole."
(Joh. 11: 25-26)

Jeesus sanoo:
Minun Isäni kodissa
on monta asuinsijaa.
(Joh.14:2)

Jeesus, ystävä lapsien
ota syliisi pienoinen.

Jo kutsuivat ehtookellot
niin rakasta kulkijaa,
jäi taakse tutut pellot,
tupa, ranta ja pihamaa.
Kyynelsilmin jäimmme me vielä tänne
aikaan ja maailmaan.
Olet äiti jo tallella siellä,
missä nähdä saa Messiaan.

Jo sammui silmä,
miss' ilo loisti, oi,
enää helkähdä äänes ei,
mi äidin sydämen riemut toisti
ja isän otsalta murheen vei.
(Lauri Pohjanpää)

Jo valkenee kaukainen ranta
ja koillisest' aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kun Pohjolan palkeet käyvät
kun mennyt on yö,
kun kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.
(Aleksis Kivi)

Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä
me kadotamme osan itsestämme,
usein juuri parhaan osan.

Jossain kirkkauden maassa kuljen,
taakka harteita ei paina, se on poissa.
Kukkaportin avaan, suljen,
hengittelen ilmaa, kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni hymyhuuli.
Itkenkö? Enhän toki ihanassa maassa.
(Einari Vuorela)

Jumala on minun sydämeni kallio
ja minun osani iankaikkisesti
(Ps. 73:26)

Jumala on rakkaus.
(1 Joh. 4:8)

Jumala suokoon meille tyyneyttä
alistuaksemme siihen,
mitä emme voi muuttaa.
Jumala, katso pienen karitsamme puoleen,
kun uupunein käsin sen sinulle ojennamme.
(Elina Vaara)

Lepää rauhassa,
tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.

Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi.

Jäi ahkera työsi muistoksi meille
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.

Jäi jälkeesi kaipuu -
jäi sanaton suru.

Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.
(Hilja Haahti: Tähdenlento)

Jää hyvästi, äiti!
Oli osasi antajan ainiaan.
Nyt vieläkin kalleinta annat meille,
pyhät muistot valoksi elämän teille.
Jää hyvästi, kunnes kohdataan!
(Hilja Haahti)

Jää luokseni Jeesus!
Kun lehtensä riisuvi syksyn puu,
yön varjohon ilta kallistuu,
tie päättyvi siintohon iäisyyden rantain,
jää luokseni, perille kantain!
(Hilja Haahti: Jää luokseni, Jeesus)

Jäähyväistervehdys rakkaalle,
hyvälle Isälle

Kaiken yllä hellyys väräjääpi,
Herra itse rannat himmentääpi,
sulaa kaukainen ja läheinen,
kaiken saa vain lainaks' ihminen.

Kaikesta Isää kiittäen

Kaikesta Äitiä kiittäen

Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen.

Kaikki alkaa pienestä,
kasvaa ja tulee suureksi,
vain murhe, joka syntyy suurena,
pienenee ja hiljenee ajan myötä.

Kaikki kirkastuu siellä:
mikä täällä oli vain toiveita,
se täyttyy siellä.
Mikä täällä ei ehtinyt kukkaan,
se kukkii siellä.
(Lauri Pohjanpää)

Kaikki liukuu pois, kaiken unhoitan.
Sitten kun silmäni tyhjenee
voin nähdä Jumalan.
Aale Tynni)

Kaikki menee, kaikki tulee takaisin,
iankaikkisesti pyörii olemisen pyörä.

Kaipaa tuttu polku
rakkaan jalan astuntaa,
tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.

Katkesi pienen
linnun lento,
sävel jäi -
ja se heläjää.

Katso, niin kuin savi on savenvalajan kädessä,
niin te olette minun kädessäni,
sanoo Herra. Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.

Kauniina kaartui kulkemas taival,
puhtaana piirtyi kuin valkea pilvi
taivaan suvista sineä vasten.
(Lea Pohjanpalo)

Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.

Kaunis on kuunnella
kutsua Luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.

Ken tietää ääret maailman?
Ken näkee tähtitarhain taa?
Ken tuntee luotuin lopun, ken
- ken tietää Luojan suuruuden?
Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen
me jäämme hiljaa vaiti vaieten.

Kera syksyn lehtien,
lähdit isä kultainen.

Kiitollisuudella ja kaipauksella

Kiitollisuudella muistaen

Kiitos ja siunaus hiljainen myötä
matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä.

Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden,
kiitos vuosista jälkeen sen.
Sua kaipaan aina, veli kultainen.

Kiitos Äiti,
portilla rajan on lempeät kasvot Vapahtajan.
Rakkauden Herra,
Äitiä kanna, vihreillä niityilläs levätä anna.

Kiittäen ja kaivaten
on aika surun hiljaisen.

Koskena kohista,
lampena levätä,
merenä myrskytä,
pilvenä piristä.
Kohtalo itsensä etsijän on syöksyä,
kuihtua aurinkohon.
(Eino Leino)

Kristus nousi kuolleista,
kuolemallaan kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi.

Kuinka lyhyt elämä olla voi,
mutta muisto ikuisuuden kestää.

Kuka keinussa jumalien keinuu,
ei hällä elon aika pitkä ole,
syyn, syyttömyyden hän huiput nähköön
- sitten tulkohon tumma yö!
(Eino Leino)

Kuka uskoa vois,
tuli vuorosi sun lähteä pois.
Soi kutsu taivaan niin yllättäen
sen edessä nöyrrymme vaieten.

Kulje mummo lähellämme,
muistoissamme mukanamme.
Sävelinä sieluissamme, elämämme enkelinä.

Kun aika päättyy, alkaa ikuisuus.

Kun ilta saapuu
ja voimat uupuu
ja kaipuu kaikesta hälvenee,
sen näkee Herra j
a käteen tarttuu,
vie kotiin matkasta väsyneen.

Kun kerran viimeisen suljen
nämä silmäni unista maan,
yhä ylemmäs silloinko kuljen,
yhä kauemmas nähdäkö saan?
(Yrjö Jylhä)

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin muistathan lapsias' päällä maan.
Teit eestämme, isä, niin paljon työtä,
siitä sinulle kiitos - ja hyvää yötä.

Kun mummot kuolevat ,
Heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
Ja joistakin mummoista tulee puita.
Ja he humiset lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
Ja levittävät oksansa Lumimajaksi heidän ylleen.
(Eeva Kilpi)

Kun pitkän elämän elää
saa voi rauhassa uneen nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ
on edessä rauhaisa yö.

Kun pitkän elämän elää saa,
voi tyynesti uneen nukahtaa.
Kaikki on valmista,
avoin on tie,
Isä taivaan omansa perille vie.

Kun tummuvat illan varjot on aamu sielussain.

Kun henkeni Herran kohtaa
se ompi jo autuuttain.
Niin siunaus sielun täyttää,
on tyyntä ja rauhaisaa.